Puheitani SKP:n edustajakokouksessa 9. - 10.6.2007

Hyvät toverit,

viime eduskuntavaaleissa kokemamme tappio antaa aihetta pohtia paitsi toimintaamme ja tiedotustamme, myös jäsenten rooleja toiminnassa.

Vapaaehtoistyössä on tärkeää, että jäsenet voivat olla mukana omaehtoisesti, itse toivomallaan tavalla. Kaikki meistä eivät sovellu Tiedonantajan myyntitykeiksi, jäsenhankkijoiksi tai juhlapuhujiksi, ja nämä rajoitukset tulee hyväksyä ja ottaa huomioon.

Jäsenten huomioiminen edellyttää mielestäni myös sitä, että muodollisia toimijarooleja osastoissa ja piirijärjestöissä on kyettävä tarvittaessa järjestelemään uusiksi. Työelämässä tapahtunut kehitys on heijastunut järjestötoimintaankin siten, että puheenjohtajan, sihteerin ja muiden toimihenkilöiden roolit ovat monipuolistuneet, ja toimijoilta edellytetään aiempaa enemmän mm. tietotekniikkaan ja tiedonhakuun liittyviä valmiuksia. Työssä käyville muuttuneet järjestötehtävät näyttäytyvät helposti kakkostyönä, ja usein pääosa tehtävistä kasautuu vain muutamalle aktiiville. Varsinkin uusien jäsenten kuormittamista olisi varottava, jotta heidän intonsa ei hautautuisi työtaakan alle.

Hyvät toverit, toimijapulaan ei tietenkään ole olemassa yksiselitteisiä ratkaisuja. Haluan kuitenkin todeta, että muodolliset roolit ylittävä työnjako on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi Jyväskylän piirijärjestössä. Esimerkiksi piirisihteerin tehtävät olemme jakaneet kahdelle henkilölle, samoin taloudenhoidon ja tiedotuksen. Vähällä voidaan saada aikaan enemmän silloin, kun ihmiset keskittyvät hoitamaan niitä asioita, jotka he hallitsevat ja jotka sopivat heidän aikatauluihinsa.

Tämänkaltaiseen toiminnan tehostamiseen olemme pyrkineet myös julkisessa kampanjoinnissamme. Vaikka paikallispolitiikkaan perehtyminen vie aikaa ja voimavaroja, se myös tuo kaivattuja uusia kannattajia ja jäseniä. Ihmisille tärkeiden asioiden ajaminen ei vaadi valtuutetun mandaattia, vaan ryhtymistä näkyväksi ja toimivaksi.

 

Jäseniä ei hankita ohimennen puhuttamalla ihmisiä, vaan ihmisellä itsellään on oltava sisäinen motivaatio puolueeseen liittymiseen. Tämä motivaatio syntyy esimerkin voimalla. Ihminen liittyy ja sitoutuu huomatessaan, että hänelle tärkeiden asioiden puolesta toimitaan ja myös saadaan niissä muutosta aikaan.

Olemme paikallisesti todenneet, että SKP:n vaalimenestys vaatii tietoista julkisuuden hankkimista koko vaalikauden mittaan. Tämä tavoite ei mielestäni tarkoita väkisin väännettyä telttatapahtumaa joka viikko eikä joka toinenkaan, vaan tasaista, monitahoista työskentelyä. Toiminnaksi on ymmärrettävä niin jäsenten mielipidekirjoitukset, aloitteet kuin itse kunkin osallistuminen erilaisiin tapahtumiin ja tilanteisiin, joissa ihmiset vaihtavat päivittäin näkemyksiä. Mielestäni meidän olisi syytä oppia näkemään vaalikampanjointi pikemminkin jatkumona kuin äkkirysäyksenä.

Olemme yrittäneet Jyväskylässä sisäistää tätä hitaan kiiruhtamisen periaatetta mm. aloittamalla kunnallisvaalityön jo huhtikuussa. Tavoitteenamme on koota 50 ehdokasta Jyväskylässä, ja tällä hetkellä meillä on noin 15 ehdokkaaksi sitoutunutta. Näin menetellen saamme reilummin aikaa nostaa esiin tulevia ehdokkaita ja heidän kauttaan keskeisiä vaalitavoitteita.

Toivon teille kaikille voimia ja innostusta puoluetyöhön.

***

Hyvät toverit

 

SKP on laatinut hyvän ja perusteellisen esityksen työelämän asiakirjaksi. Pitkäaikaistyöttömänä haluan kiinnittää huomiota työelämän ulkopuolisten ihmisten aseman kohentamiseen.

Suuri joukko suomalaisia on pudotettu pysyvästi pois työelämästä. Syitä tähän on useita, mm. sukupuoli, ikä, sairaus tai vamma pahimmassa tapauksessa nämä kaikki ja tukku muita. Ennen kaikkea työnantajat eivät palkkaa henkilöä, jolla ei ole työkokemusta. Työkokemuksen puute ruokkii siten tehokkaasti alkavaa syrjäytymiskierrettä.

 

Näin ollen on kiinnitettävä erityistä huomiota ns. riskiryhmien asemaan. Maahanmuuttajien, sairaiden ja vammaisten subjektiivinen oikeus työhön tulisi mielestäni turvata lakisääteisesti. Jokaisella halukkaalla on oltava oikeus työntekoon ja ihmisarvoiseen elantoon.

 

Jos työhön pääsyn mahdollisuudet kapenevat, kapenee koko elämä. Työvoimakoulutuksista, työharjoitteluista ja työelämävalmennuksista on tullut luusereiden varastoja. Harjoittelijat ja valmennettavat tekevät työtä ilmaiseksi mutta ilman työntekijän oikeuksia, kuten lomia ja eläkekertymiä. Pahimmillaan työttömiä kierrätetään harjoitteluissa vuodesta toiseen karenssilla uhaten, jolloin jatkuva köyhyys ja palkaton työnteko sairastuttavat heitä psyykkisesti ja fyysisesti.

 

Hyvät toverit, työnhausta on tullut tylyä hommaa, varsinkin naisille. Työtä ei enää saada kouluttautumalla eikä yrittämällä, vaan suhteilla ja hyvällä tuurilla. Pienten lasten äitien ja toisaalta ikääntyvien naisten tilanne on erityisen tukala. Nuoret naiset käytännössä pakotetaan kotiin hoitamaan pieniä lapsiaan, koska heidän työnteostaan on tehty tietoisilla poliittisilla valinnoilla kannattamatonta. Vanhemmista naisista taas pyritään tekemään ilmaisia vanhustenhoitajia.

 

On oikeus ja kohtuus, että vaadimme naisvaltaisille aloille parempaa palkkaa, mutta se ei riitä.  Meidän on myös vaadittava lisää rahaa kotihoidontuella pieniä lapsiaan hoitaville vanhemmille ja sairaista sukulaisistaan huolehtiville omaishoitajille. He tarvitsevat tukeamme tässä ja nyt. Vanhusten laitoshoidosta ja lasten päivähoidosta on tullut perheille ylivoimaisen kallista, joten nyt on korkea aika lisätä painetta laitoshoidon kustannusten alentamiseen. Tehdään siis kotihoidosta yhteiskunnalle niin hintavaa, että naisten oikea työllistäminen rupeaa vaikuttamaan tähdelliseltä. Palkkojen korotusta ja kotihoidon ja omaishoidon tukien korotusta on ajettava samanaikaisesti, jotta emme karsinoisi ihmisiä vaan saisimme vaatimuksillemme mahdollisimman laajan tuen.

 

Toisaalta alle 3-vuotiaiden lasten kotihoidon tulee mielestäni olla aito valinnanmahdollisuus perheille. Esimerkiksi perheissä, joissa on vaikeasti allergisia pikkulapsia, kotihoito voi olla perusteltu vaihtoehto. Kannatan myös kaikille yhtäläistä äitiyspäivärahaa, jota ei saa sitoa työssäoloehtoon. Lapset on hankittava silloin kun niitä on mahdollista saada, eikä silloin, kun niihin on varaa.

Hyvät toverit, jotta me voimme saada tukea vaatimuksillemme, meidän on pyrittävä eroon eri työntekijäryhmien vastakkainasetteluista. Lisäksi meidän on pyrittävä demokratisoimaan ansiosidonnaisuuteen perustuvaa sosiaaliturvajärjestelmäämme, joka ei enää kaikilta osin vastaa tämän ajan tarpeita. Demokratisoiminen tarkoittaa minimietuuksien tuntuvaa nostamista lähemmäs ansiosidonnaisten etuuksien tasoa. Määräaikaiset ja tilapäiset työntekijät eivät liioin voi toimia vakituisten työntekijöiden etujen rahoittajina, kuten nyt valitettavasti jossain määrin tapahtuu.

Työttömät ja muut työelämän ulkopuoliset henkilöt olisi nähtävä ay-liikkeessä voimavarana eikä vastuksena. Liittojen on tultava tässä vastaan siten, että työttömiltä ja alipalkatuilta työntekijöiltä ei vaadita jäsenmaksuja tai työssäoloehtoja, koska ne estävät tehokkaasti varattomien ihmisten liittymisen jäseniksi. Liittojen vastaantulo tarkoittaa toisaalta sitä, että myös satunnaisesti ja ilman selkeää ammattiasemaa työskentelevien etuja olisi pyyteettömästi ajettava.Takaisin blogiin