Viime viikkoina on taas osoitettu mitä liikuttavinta yksituumaisuutta koskien mm. julkisten palvelujen säilyttämistä, maahanmuuttajien ja vammaisten tukemista ja kymmeniä muita hyviä asioita. Tänä perverssinä yhteistyön kulta-aikana, jona ihmiset on sopeutettu ajattelemaan vain omaa ahteriaan, varotaan visusti käymästä minkäänlaisiin mielipide-eroihin kiinni.

Tärkeää ei toisin sanoen ole enää se, että valtuustoihin valitaan erilaisia ihmisiä puolustamaan eri ihmisryhmien etuja, vaan se, että kaikki voivat ”puhaltaa yhteen hiileen”. Jos tämä on ainut päämäärä ja tarkoitus, piru vie, niin miksi ei ole jo luovuttu vaaleista ja lahjoitettu päätösvaltaa virkamiehistölle ja ”muille puolueettomille asiantuntijoille”. Näinhän tässä joka tapauksessa käynee, jos kuntapalvelut vaihvihkaa yksityistetään. Sittenkö todetaan kansalaisille, että sori, kun tässä nyt vaan kävi näin, ettei kunnallisissa asioissa ole enää mitään päätettävää…

Villakoiran ydin tuli kaivetuksi esiin eilisessä Nytkiksen terveyspaneelissa, jossa ponteva ja politiikassa kymmeniä vuosia vaikuttanut demaritäti totesi rohkaisevasti meille panelistitytöille: ”Kyllä te nyt lupaatte hyviä asioita. Mutta katsotaanpas sitten, kun pääsette valtuustoon. Sillä kyllä se niin on, että teidän on sopeuduttava oman puolueenne ryhmäkuriin. Onhan näitä asioita jo vuosikausia puhuttu, mutta ei näissä mitään saada aikaan.”

Ylin perkele on siis tuo ”ryhmäkuri”, joka pilaa hyvänkin miehen, naisesta puhumattakaan. Ihmekös tuo, että demaritätiä kismittää. Ja jos sitten kuritta kasvaa ja elää, niin kunniatta kuolee. Amen.