Marisenpa välillä muustakin kuin työttömyydestä. Niin paljon on aihetta valituslauluun – yhteiskunta suorastaan tyrkyttää tynnyreittäin purnattavaa nenän eteen.

Iltalehtien lööpit ovat risoneet minua iän kaiken ja yhä hullummaksi tuntuu lööppitehtailu vuosien mittaan käyvän. Ylivoimaisesti eniten on alkanut ottaa pattiin ihmisten kutsuminen etunimellä milloin minkin intiimin paljastuksen ohessa, esim. ”Seksi-Seija tilittää suhdettaan Poliitikko-Patuun: Patu löi ja kännäsi!” Tällä annetaan ymmärtää paitsi se, että kaikkihan nyt Seijan ja Patun tuntevat, myös se, että Seijan ja Patun sekoilut ovat tärkeä osa meidän jokaisen elämää.

Joku asiaan perehtynyt, jota en nimeltä valitettavasti muista, tuumaili taannoin, että tämäntyylisellä mainostuksella pönkitetään tehokkaasti tuulipukukansan ylemmyydentuntoa. Kun seurapiireillä menee hommat överiksi, niin tavisten oma elämä tuntuu kumman hyvältä. Voi siis kokea (jopa työttömänä ollessaan) olevansa henkisesti ja moraalisesti pöljien julkkisten yläpuolella.

Olisiko toisaalta myös niin, että kun Seijan ja Patun ja muiden heidän kaltaistensa elämää kansalle aktiivisesti tyrkytetään, niin kansa tyytyväisenä käpertyy elämään itseriittoista, moraalisesti parempaa elämäänsä omaan lintukotoonsa? Kansalaisvaikuttaminen kun näyttäisi yhteiskunnan lööpistymisen myötä jumiutuneen pysyvään lamakauteen. Tätä nykyä tyypillisen lähiöasukin tuntuu saavan liikkeelle enää naapuritontille rakennettava uusi rivitalo, joka peittää näkymät kotijärvelle, tai koiran jätökset oman portin pielessä. Hieman sisäänpäinlämpiävää touhua siis…

”Oman elämän” hankkimisesta ja ”itsensä toteuttamisesta” on tullut perverssi ihanne ja elämän tarkoitus. Se riittää kun itsellä on kivaa ja kukin hoitaa omat asiansa. Kukkienasettelukerhot, koiraseurat ja henkiparannusiltamat pursuilevat porukkaa, samalla kun aatteelliset yhdistykset ja poliittiset puolueet tuskailevat toimijapulaa. Yhteistoiminta on in niin kauan, kun se ei velvoita olemaan aktiivisesti jotain mieltä ja asettumaan julkisesti alttiiksi muiden (ylemmyydentuntoisille) katseille. Näkyväksi tuleminen on riski, joka voi merkitä haparoivaa askelta kohti lööppisankaruutta.