Nyt se on sitten tutkimallakin todistettu, että Jyväskylä on asumiskustannuksiltaan tyyris kylä, jossa veden, kaukolämmön ja sähkön hinnat huimaavat heikoimpien päitä. Tästä syystä olen päätynyt etsiskelemään uutta ja entistä ekologisempaa kämppää, jossa heikkopäisellä luuserillakin on varaa punkata kulutuskäyttäytymisen (tyystin) häiriintymättä.

Epäselvää toistaiseksi on, miten Kelalta irtoaa tukea kuvassa näkyvään tulevaan tyyssijaani (osuuko neliömäärä likelle ideaalia, vastaako kuinka hyvin keskimääräisten luusereiden elinoloja jne.), mutta säästän jo pelkissä energiakustannuksissa niin reippaasti, että muuttaminen kannattaa ihan viranomaispäätöksistä riippumatta.

Sanomalehti Keskisuomalaisessakin on todisteltu, että bioenergia yleensä ottaen on silkkaa säästöä, joka pitkässä juoksussa halventaa meidän kaikkien elämää. Pakkohan tämä totuus on luuserinkin uskoa ja siirtyä biolämpöön muiden turvenuijien lailla. Energian hankkimisen olenkin jo aloittanut nauttimalla kursailematta kaupan eineshyllyn antimia oluen kera.

Yllätyksekseni työpanostani tyrkytetään nyt jopa kahtaalle: tukityöhön ja harjoitteluun. Ovia avaava taikasana on ”sijoitusosoitus” (siitä työnantajallakaan ei ole mahdollisuutta suoralta kädeltä kieltäytyä). Lähitulevaisuudessa on – ällistyttävää kyllä – edessä parikin haastattelua (syrjäytynyttä ei jätetä =rauhaan), joten jos onnaa, luvassa on hyvässä lykyssä noin 160 euroa/kk ylimääräistä kivaa törsättäväksi esim. heinäpaaleihin tai varapäreisiin. Voisin myös alkaa säästää vuohen hankintaa varten.

Tuskin maltan odottaa tätä kulutusjuhlaa.