Tein työhakemuksen, koska tähän maailmanaikaan ihmisen täytyy aika ajoin mittauttaa työmarkkinakelpoisuutensa nähdäkseen, onko käypää tavaraa vai ei. Tästä syystä hakemusten teko tuppaa jäämään, kun kaikkihan sen tietävät, että tyhjän saa pyytämättäkin. Viime mainitusta seikasta johtuen tein ”rehellisen” työhakemuksen, jollaisen voinee tehdä se, jolla ei ole kovan rahan duunia menetettävänä.

Miksei sanottaisi asioita niin kuin ne on eli: rupusakki älköön vaivautuko? (Omat mahdollisuudet voi muuten nyt asettaa puntariin tutustumalla sivujeni voimaeläin-osioon.)

Tänä pätkätyön kultakautena on tietysti huomioitava, että (minunkaan) työsuhteeni ei ole ikuinen ja on rikastuttanut minua ainoastaan henkisessä mielessä, mikä ei yksin riitä kompensoimaan kokemiani aineellisia puutteita. Normaalipalkkainen työ siis olisi tervetullutta, mutta tuntuu olevan kyykytettyjen pätkätyöläisten ulottumattomissa.

Vaalirahasotkun keskellä on tullut mietittyä, että isoja rahoja tärvätään nyt kamppailuun 4-vuotisista isopalkkaisista pätkätyöpaikoista, mutta samalla matala-palkka-alojen palkkoja ei ole muka varaa hilata yhtään ylemmäs, sosiaalituista puhumattakaan. Silloin kuin työpaikoista käydään taistelua omalla tai vieraalla rahalla, lienee melkoisen selvää, että ketkä jäävät rannalle ruikuttamaan. Päätöksenteossa ei ole suotavaa kaikkien äänen kantaa.