Olen vastikään marxismin perusteita opiskellessani saanut kuulla, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan intellektuelleja. Tätä on kyllä välillä ihan tolkuttoman vaikea uskoa. Usko tyssää usein jo siihen, jos sattuu näkemään lehdessä tai telkkarissa jonkun johtavan poliittisen päättäjän naamataulun (tai peilissä oman kuvansa heikkounisen yön jälkeen).

Onneksi olen älynnyt lukea Freireä (pyrkimyksenäni on lukea edes yksi kehittävä opus vuodessa) ja ymmärrän, että päättäjät ovat kapitalistisen sortojärjestelmän uhreja siinä missä sorrettu köyhä kansanosakin. Miten muutenkaan olisi selitettävissä esim. Jyrki Kataisen lausunto, ettei kaikkein köyhimmille voi myöntää verohelpotuksia, koska Jyrki pelkää tuloloukkuja?

Freireä (varsin vapaasti) soveltaen tulkitsen, että kyseessä on ns. valheellinen jalomielinen ele. Koko kansan Tehy-Jyrki on valmis pelastamaan Suomen köyhät tuloloukuilta! Mahtavaa! Upeeta!

Olisiko kuitenkin päässyt käymään niin, että dialogi köyhien kanssa on jäänyt väliin? Kun palvelumaksut, ruoan, energian ja asumisen hinnat nousevat, mutta sosiaalietuudet ja (alimmat) palkat eivät nouse eivätkä verotkaan helpotu, niin mitäs tästä seuraa Suomen köyhille?

Mahottoman vaikea kysymys, muuten…

Freireä (hyvinkin vapaasti) mukaillen vedän sen johtopäätöksen, että sekä köyhät että Jyrki on vapautettava näistä vihoviimeisistä tuloloukuista! Vapautuminenhan nääs katkoo sorron kahleet puolin ja toisin ja johtaa ihmisen tulemiseen enemmän ihmiseksi.

Kun siis viemme Jyrkiltä määräajaksi tulot ja annamme ne köyhille, niin Jyrki vapautuu pelostaan tuloloukkuja kohtaan, koska ei ole enää tuloja, joita hän voisi pelätä erilaisissa loukuissa menettävänsä. Köyhät taas vapautuvat, kun he huomaavat, että päättäjät ovat itse asiassa heidän kanssaan samassa veneessä (=samanarvoisia), jolloin he voivat myös vaatia päättäjiltä jotain (esim. tuloloukuttomuutta) ja käydä heidän kanssaan keskustelua, jossa yhteinen järki toivottavasti jonain kauniina päivänä voittaa…