Taantuma vaivaa. En muista enää kaikkia työni yksityiskohtia, ja jopa Jyväskylän Energian asiakaslehden palikkaristikko tuntuu väliin rankalta (miksi helkutissa minä sitä oikeastaan edes ratkon?). Koska pimeää riittää vuorokauden ympäri, unissakävelijän vikaa on silmin nähden havaittavissa. Epäilen, että hajamielisyydelläni on jokin yhteys edessä olevaan työn loppumiseen.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Työkkärin logiikan mukaan varmaan tarvitsisin nyt kannustimia. Odottelenkin jo kananlihalla (ja kovasti kotkottaen), koska minut tyrkätään taas talkoohommiin, esim. matoja kaivamaan, etten syrjäydy yhteiskunnasta. Olen myös ryhtynyt kartoittamaan sellaisia kotimaan matkakohteita, jonne voisin vetäytyä pakosalle. Jämsän suunnalla minua puhuttelee (ehkä mielialani vuoksi) mm. Paskajärvenvuori, mutta harkitsen vakavasti myös mm. kaukaisempaa Vitunvilkkamalampea, jolla punkatessa ei ehkä vaatteiden kunnosta tarvitsisi niin kantaa huolta…

 

Lueskelin tässä hiljan myös tieteellistä tutkimusta, jossa väitettiin, että työvoimapoliittinen aktivointi on monella tapaa parantanut työttömien elämänlaatua. Aktivoinnin tavoitteena ei tutkimuksen mukaan tosin voi olla oikea työllistyminen, koska suurimmalle osalle pitkäaikaistyöttömistä pääsy työhön yksityiselle tai julkiselle sektorille ei nyt vaan onnistu. Itse asiassa kai 8 % tutkimukseen sisältyvistä ”aktivoiduista” oli päässyt ”oikeisiin töihin”. Tästä herää vain yksi hieman idiootti kysymys eli se, että aktivoidaanko ihmisiä siis ihan vaan aktivoinnin riemusta, jotta heille tulisi fiilis jonkinlaisesta yleishyödyllisestä olemassaolosta?

 

Tutkimus toisaalta kyllä myös kritisoi tapaamme nähdä työttömyys nimenomaan yksilön ongelmana. Tämä käsitys elää ja voi ihmeteltävän hyvin, vaikka työttömyyden on kiistatta jo ajat sitten osoitettu olevan rakenteellinen ongelma.

 

Tutkimustulos ei liioin ole oikein yhteismitallinen Jyväskylän kaupungin linjausten kanssa. Täällähän työllisyysmäärärahoja leikattiin mm. sillä perusteella, kun elinkeinoelämä vetää niin hyvin… (vetää ketä vetää kuin pässiä narussa). Samaan aikaan sitten kolmatta sektoria ajetaan alas, koska mitäs semmoisella luuseritehtaalla tehdään, mikä ei tuota (=sikana rahaa). Näillä aineksilla tietynlainen katastrofi muhii uunissa.

 

Otanpa tässä oraakkelin roolin eli ennustan, että suuri osa nykyisistä pitkäaikaistyöttömistä putoaa viimesijaisen toimeentulotuen varaan, mikä tietää kaupungille merkittäviä lisäkustannuksia. Myös työttömien terveysongelmat kasvavat, kun kolmannen sektorin tarjoama henkinen ja aineellinen tuki supistuu. Viinanjuonti ei ainakaan vähene.

 

Mitäs me tässä säästämme? Itse homerakennuksessa duunailevan kolmannen sektorin työntekijän ominaisuudessa tekee nyt kovasti mieli kysyä kaupunkimme valtuutetuilta, että tiedättekös missä on se Homeperseensuo ja miten sinne mennään…

 

P.S. Näin joulun alla voisi ajatella leipäjonon sijaan vaikka kinkkujonoa, kun liha kuitenkin maksaa edelleen paljon enemmän kuin se leipä.