Tasapuolisuus on vaativa hyve. Kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu kun vaatii kaikkien yksilöiden oikeuksien yhtäaikaista huomioimista. Kunnissa tämä tavoite ymmärretään esim. liikennesuunnittelussa niin, että on sekä rakennettava entistä järeämpiä parkkihalleja että tuettava joukkoliikennettä, jotta kaikki saisivat ns. esteettömän liikkuvuuden (suomeksi sanottuna: kulkea kuinka lystäävät). Kaikki myös luonnollisesti maksavat näistä oikeuksistaan.

(Umpikiero savolainen järki tosin sanoo tässä kohdin, että jos päinvastaisiin suuntiin yrittää yhtä aikaa kumartaa, niin rähmälleenhän siinä lentää…)

Vauraat seniorit rynnivät nyt kaupunkikeskustojen uusiin, vanhusystävällisiin täydennysrakennuskohteisiin asumaan, ja firmat muuttavat uusiin hulppeisiin liikerakennuksiin vauraiden senioreiden lähinaapuriin. Mukanaan kaikki nämä elintasopakolaiset tuovat tietysti autonsa, joten autoille pitää olla parkkipaikat. Ja parkkitilaa on rakennettava maan alle, kun maan päällä ei ole enää sijaa.

Tämä parkkitilavaatimus on sinänsä ihan ymmärrettävä. Eihän voi olla niinkään, että yksillä on parkkitilaa ja toisilla ei ole. Suomalaiseen mentaliteettiin ei liioin kuulu jo myönnettyjen oikeuksien peruuttaminen tyyliin ”sori vaan, mutta päätettiinkin nyt, että keskustassa ei teidän pulju sitten saakaan kuin puolikkaan autopaikan, joten voisittekos puolittaa tuon koslanne jotenkin”.

Joukkoliikenteen rahoitus ymmärrettävästi muodostuu näissä olosuhteissa vähän pulmalliseksi. Kukas nyt bussilla ajaa, kun parkkiinkin pääsee? Paitsi ajavathan tietty ne, joilla on tarvis ja joilla ei ole autoon varaa.

Koska tasapuolisuus ratkaisee, joukkoliikenteen lippujen hintoja on korotettava säännöllisesti siinä missä parkkimaksujakin. Kun opiskelijoilla, työssäkäyvillä (usein pienituloisilla) naisilla, kansaneläkeläisillä ja muilla varattomilla väestöryhmillä on bussilippujen hinnankorotusten myötä (vielä) nykyistä vähemmän rahaa ruokaan, niin lihovathan ne edes vähemmän, jolloin tilastot kaunistuvat ja kansanterveys kohenee…

Hyvä kysymys kuuluu, kuinka suu sitten pannaan, kun köyhälistöllä ei ole varaa enää körötellä bussilla ja kun pysäköintitarpeen toteuttaminen alkaa käytännössä vaatia koko ydinkeskustan tunnelointia? Entä mitä tehdään, kun liike-elämän (maksukykyiset) edustajat alkavat joukolla kuuluttaa haluavansa lisää omia parkkitaloja keskustaan, jotta autoilevat asiakkaat eivät valuisi lähiöiden halpamarketteihin?

Nykyideologian mukaista on tietysti rakentaa lisää autopaikkoja. Mitäpä tuosta, että öljy loppuu 30 – 40 vuoden kuluessa (samoin vesi tietyillä alueilla), kasvihuonekaasupäästöistä johtuva ilmaston lämpeneminen sulattaa mannerjäätiköt ja sademetsät tuhoutuvat jopa 80-prosenttisesti. Jos oikein huonosti käy, hengittäminen voi käydä lähivuosikymmeninä hankalaksi.

Onneksi kuulin vastikään ilmastokeskustelussa JE:n hallituksen puheenjohtajan sanomana, ettei hiilidioksidi mikään ongelma ole, koska se on kuollut kaasu. Ongelmana kuulemma on auringon valo ja lämpö. Loogisesti tästä on pääteltävissä, että kannattaisi siis yrittää lopettaa aurinko (esim. saunan takana) enste: tällä maineteolla olisi nämä ahdistavat olemassaolon ongelmat kertalaakista ratkaistu.

Koska aikamme on ennen muuta yksilökeskeinen, valmistelin myös oman paikallisliikennepoliittisen linjaukseni: ”When money talks, the communist walks”.