Olen tässä ihmetellyt yläpää–alapää -epäsuhtaani: käsien treenaaminen ottaa koville, mutta jalkojen väsyttämisen kanssa on ollut ongelmia. Vaan eipä hätää: vaalit ovat tarjonneet avun tähänkin pulmaan. (Sivuhuomautuksena totean, että vaalit ovat tarjonneet vastauksia muihinkin elämisen peruskysymyksiin, kuten ”mitä sitä lomalla tekisi”, ”mitä sitä ylimääräisellä vitosella tekisi”, ”mitä sitä tietokoneella tekisi”.)
Resepti jalkatyöhön on seuraava:
Otetaan pyörä, jos on.
Otetaan muutama sata vaalilehteä, jos on.
Poljetaan pyörällä tarkkaan valitulle asuinalueelle, joka sijaitsee jyrkässä rinteessä ja jolla sijaitsee runsaslukuinen määrä hissittömiä pienkerrostaloja. Jos tällaista asuinaluetta ei kerta kaikkiaan löydy, todetaan surkutellen: ”voi miten ikävää”.
Tarkasti valitulla kohdealueella pannaan toimeksi ja edetään tasaista tahtia vähintäänkin kahden tunnin ajan.
Lehtien loputtua tehdään havainto, että on kulutettu energiaa, joten vaje on syytä pikimmiten paikata. Näin ollen katsotaan välttämättömäksi juoda vähintään kaksi olutta ja syödä kunnolla.
Suorastaan olen alkanut miettiä, miksei vaaleja ole useammin tai miksi ei kirjoitettaisi enemmän lehtiä! Silloin kun ei lanttu leikkaa, voisi jalkautua aivottomaan kenttätyöhön. Tätä periaatetta noudattamalla minäkin pääsisin maratoonarikuntoon puolessa vuodessa.
Kommentit