Läskinmittaus tyky-päivänä vahvisti omat arveluni: rasvamassaa riittää pois lahjoitettavaksi asti. Syytän sateista kesää, joka lisäsi sisäliikuntaa jääkaapin ja sängyn välillä, kun ulos ei hirvinnyt mennä. (Lämpimänä kesänä taas olisi syytettävä liikaa auringonpaistetta, joka teki pikkusormen nostamisenkin työlääksi.)

Onneksi apu on lähellä. Työpaikalla on painonhallintaryhmä, johon liityin välittömästi. Kimpassa sitten ollaan hallittu painojamme mm. kuntosalilla. Filosofia asiassa on yksinkertainen: jollei painoa ole, sitä ei voi hallitakaan. Asia konkretisoitui minulle unessa, jossa laihduin niin paljon, että lähdin kovalla tuulella lentoon. Tilanteessa on siis hyvätkin puolensa.

Toisaalta liikapainon yhteys sosiaaliseen asemaan on tutkittu juttu. Köyhät siis lihovat siksi, ettei heillä ole varaa ostaa riittävän terveellistä ja monipuolista ruokaa. Ja kun he syövät epäterveellistä ruokaa, he sairastavat hyvätuloisia enemmän ja tulevat sitä kautta kalliiksi yhteiskunnalle.

Näissä olosuhteissa ruoan arvonlisäveron poisto auttaisi myös pienituloisia ostamaan sellaisia eväitä, joita nauttimalla säästettäisiin pitkä penni terveydenhuoltomenoja. Pienten palkkojen korotukset ja sosiaalietuuksien tasokorotukset palvelisivat samaa päämäärää.

Suurin osa suomalaisista tuntuu tämän asian ihan maalaisjärjellä ymmärtävän, joitakin johtavia poliitikkojamme lukuun ottamatta (ehkä viime mainitut eivät käy itse ruokakaupassa). Jos toimeentulotuesta jää laskujen maksamisen jälkeen pari kymppiä viikon ruokaan, lienee melkoisen selvää, että sillä rahalla ei osteta ainakaan hedelmiä, juustoa eikä pihvilihaa. Ruokarahan pienuus sinänsä voi ottaa niin pahasti päähän, että raha voi jo pelkän henkisen ahdistuksen takia mennä kaljaan, tupakkaan ja lenkkimakkaraan.

Nyt kun terveydenhuollon maksuja alati kiristetään, kaikkein köyhimmillä on yhä useammin edessä tiukka priorisointi: ostaako ruokaa vai mennäkö lääkäriin ja ostaa lääkkeitä. Kylläpä säästyykin tehokkaasti terveydenhuoltomenoja tällä systeemillä!

Joskus suorastaan mietityttää, onko tietoinen ahdistuksen tuottaminen eräänlainen tilastojen siivoamisstrategia, jolla varmistetaan, ettei työkyvyttömyyseläkeläisten, työttömien ja pienipalkkaisten osa-aikatyöntekijöiden elämä veny turhan pitkäksi. Tällöinhän näille ihmisille ei tarvitse huolehtia vanhuuseläkettä eikä kalliita hoitopaikkoja. Ja työttömyyskin alkaa olennaisesti vähentyä.