Säästäminen ei ole vain menettänyt arvoaan: säästämisen kannattavuus on käytännössä kerta kaikkiaan romahtanut. Entisestä hyveestä on tullut riippakivi. ”Kaikki heti mulle” -kulttuurissa ei kuulu ajatella huomispäivää vaan elää lainapääomalla kuin viimeistä päivää. Tämä ajattelutapa on alkanut heijastua jopa toimeentulotuen myöntämisen kriteereihin.

 

Hain huhtikuulle toimeentulotukea. Tein samalla pari kohtalokasta virhettä: minulla oli tilillä rahaa. Lisäksi olin maksanut laskuni ajallaan. Kuvittelin naiivisti, että näin on järkevää menetellä.

 

En saanut tukea, koska tulokseni oli huomioitu tilin saldo 28.2. Vajaan 500 euron saldo koostui joulukuulta säästyneestä veronpalautuksesta, työmarkkinatuesta ja ylläpitokorvauksesta. Viime mainittua maksetaan työelämävalmennuksessa tai työvoimakoulutuksessa oleville, ja sen suuruus on 8 euroa päivä, eikä sen pitäisi vaikuttaa toimeentulotukeen lainkaan. Veronpalautuksen ei liioin pitäisi vaikuttaa toimeentulotukeen enää huhtikuulla. Minulla siis molemmat kuitenkin vaikuttivat.

 

Ällistyin jo pelkästään tuosta saldopäivämäärästä. Vajaan viikon päästä siitä olin jo selvästi köyhempi, koska asumistukeni kattaa alle puolet yli 400 euron vuokrastani. Vuokra ei mahdu kokonaan toimeentulotuen normiin, maaliskuulla erääntyneestä vesilaskusta nyt puhumattakaan. Köyhänkään ihmisen kuukausittaisten laskujen määrä ei liioin ole mikään vakio, vaan rahan täytyy monesti riittää muuhunkin kuin vuokraan ja ruokaan. Laskupaljous ei välttämättä kaada parhaillaan elettävän kuukauden taloutta, mutta seuraavaan kuukauteen se vaikuttaa jo ratkaisevasti.

 

Valitin  päätöksestä, koska uskoin, että oli tapahtunut inhimillinen erehdys. Olin väärässä.

Yksilöhuoltojaosto hylkäsi hakemukseni, vaikka päätösehdotuksessa oli selvä virhe. Minun väitettiin hakeneen tukea maaliskuulle, eikä huhtikuulle, kuten tosiasiassa hain. Valmistelijan perehtyneisyyttä talousasioihin kuvaa hyvin hänen sorvaamansa esittelytekstin lause: ”Hakija kirjoittaa, ettei tilin saldoa pitäisi ottaa tulona huomioon, koska sillä maksetaan laskuja”.

Kertokaa minulle, kuka maksaa laskunsa saldolla? Itse olen ollut tähän saakka siinä uskossa, että maksan laskut tuloilla!

Mitä siis tästä opimme: kaikkien vähävaraisten kannattaa hassata  veronpalautuksensa ym. satunnaiset tulonsa heti, ettei vaan ole sossun näkökulmasta liian varakas! (Tosin silloin myös pitää jättää tulevat laskut hoitamatta.)

Ymmärtänette varmaan, että suuri oli hämmästykseni, kun sain kesäkuulle kuitenkin myönteisen toimeentulotukipäätöksen, jossa huhtikuun lopun ”lihavaa”, vuokranmaksua odottelevaa saldoa ei ollut laskettu minulle tuloksi. Ehkeivät kesäsijaiset vielä tiedä, ettei säästäväisille köyhille saa antaa rahaa.