Olen tässä hankkinut vaalikuntoa ja sulatellut ulkoista arvovaltaa uimalla Keski-Suomen kesäkylmissä vesissä. Viimeisimmän käynnin jälkeen homman mielekkyys on tosin alkanut epäilyttää. Uinnin päälle alkoi tuntua tarpeelliselta kuuma suihku, tyydyttyneitä rasvoja tiukkuva ruoka-annos ja rommitoti…

Veden alhainen lämpötila on tullut todetuksi sateestakin. Havannoin asian, kun sain mainoksia viedessäni niskaan kesän rankimmat sadekuurot. Ne kaikki neljä.

Kaiken huipuksi olen erehtynyt lukemaan ilmastonmuutoksesta kertovia kirjoja, joiden innoittamana olen nähnyt unia, joissa polskin meressä hylkeitten, jääkarhujen ja jäälauttojen kanssa. Lieneekö tämä nyt alitajuista muutokseen orientoitumista? Väitetään sitä niinkin, että se mikä ei tapa, karaisee.

Nämä hyiset tunnelmat vielä jotenkin menettelisivät, mutta nyt ahneet kapitalistit ovat havittelemassa uimalampeani omiin tarkoituksiinsa. Ensin lammelle vietiin rallituristit ja sitten rokkikonsertoijat. Miten kalisevahampaiset kaupunkilaiset voivat enää vapaasti uida pakastinlammessaan, joka on milloin minäkin viikonloppuna eristetty kaupallisiin erityistarkoituksiin? Uimalammesta on tullut rahakkaiden örveltäjien temmellyskenttä.

Olen tästä aktivoitunut pohtimaan kaupallistumisen yhteyttä ilmastonmuutokseen. Jos tulisi tosi kuuma kesä, örveltäjät varmaankin vietäisiin lammelle, koska on niin kuuma. Jos taas tulisi kylmä kesä, ne varmaan sullottaisiin sinne kylmästä huolimatta. Kävipä siis niin tai näin, ilmastonmuutos ei jarruta millään tavoin julkisen tilan kaupallista hyödyntämistä, vaan pikemminkin pehmentää kaikkien päät lopullisesti.