Aivoni eivät ole vielä oikein asettuneet kaipaamaani lomatilaan. Työtönhän ei lomaillessaan pääse eroon työstä, vaan työn mahdollisuudesta, mikä tekee lomailusta mielikuvituksellisesti jossain määrin haastavampaa. (Pitää siis oivaltaa, mistä kaikesta oikeastaan haluaisi olla lomalla.)

Viime aikoina Hallitus on tuottanut meikäläiselle taas kosolti päänvaivaa uusilla "kannustimillaan". Tuhansien ihmisten työsuhteet yhdistyksissä, säätiöissä ja pienyrityksissä joutuvat lähitulevaisuudessa katkolle määrärahojen puutteessa. Samalla hiostusta on lisätty: nyt kaikki kansa pitää saada niihin "oikeisiin" työpaikkoihin, jotka monille ihmisille sulkeutuivat jo vuosia sitten. Siispä vuokratyötä ja osa-aikatyötä kehiin: niihin voidaan nyt luvan perästä velvoittaa ne, jotka eivät muualle pääse. (Palkoista ja eläkkeistä ei paljon kannata puhua, mutta työ on kuitenkin sitä "oikeaa".)

Koska hallituksen törppötoimille voi sangen rajallisesti tehdä mitään, pari päivää on mennyt siivotessa papereita oikein urakalla. Homma sujuu henkisessä mielessä täysin tyydyttävästi, kun ajattelee paperinippua keräysastiaan viskatessaan heittävänsä (jälleen kerran) Hallituksen yli laidan. Aina silti jaksan hämmästellä sitä, miksi mokomaan siivoushullutukseen pitää ryhtyä nimenomaan keskellä kesää. Oma naiivi ja puutteellinen selitykseni on, että valoisana aikana ihminen näkee selvemmin kaiken roinan ja pölyn, jota nurkkiin on kertynyt. Eli valo ikään kuin vaatii vuosittaista puhdistautumisriittiä.

Tulipa siivotessa hävitettyä myös parin työnhakukurssin aineisto takavuosilta. Revin ja tuhosin papereita hiki valuen ja koin olevani omassa elementissäni. Homma kävi suorastaan terapiasta.

Samalla tuli mieleen, että miksi ihmeessä eri organisaatiot hommaavat energiaa tuhlaavia paperinsilppureita, kun siihenkin työhön olisi varmaan viljalti tarjolla aggressiivisia ja turhautuneita työttömiä (kilpailukykyistä palkkaa vastaan, tietysti). Uskallan kehua, että olisin hommassa aika haka.