Statukseltani olen:

Täysin oppinut ajoittain työtön, jolla on takanaan paitsi akateeminen tutkinto, myös kaksi työnhakukurssia, viisi työvoimakoulutusta, kolme harjoittelua/työelämävalmennusta, yksi tukityö, muutama tilapäistyö ja yksi pitempi pätkätyösuhde.

 

Luonteeltani olen:

Sopeutumaton mutta ajoittain erittäin toimelias, epäsosiaalinen ja silti puhelias (puhun itsekseni), synkkä vaan en iloton.

 

Minulla on:

Allergioita ja tauteja, aggressioita, kiinnostusta politiikkaan, (liikaa) mielipiteitä, vastenmielisyys penkkiurheilua kohtaan, valmisruokia jääkaapissa, jopo, varapäre ja hiuksia seinällä sekä eläviä huonekasveja.

 

 

Minulla ei ole:

Rahaa, autoa, omistusasuntoa, uratoiveita, lomasuunnitelmia, ammattiliiton jäsenyyttä, erityislahjakkuutta, epätavallisia harrastuksia, valtaa, mainetta, kunniaa, miestä, lapsia eikä lemmikkieläimiä.

 

Minua ei voi moittia:

Sohvalla makoilijaksi, koska en omista moista kapistusta.

 

Tiivistys tilanteestani:

Niin se vaan on, että kaikki eivät voi voittaa. Kilpailuyhteiskunnassa syntyy menestyjien  sivutuotteina melkoisesti häviäjiä, ja minä satun olemaan yksi niistä. Luuseriutensa tunnistaa viimeistään siitä, ettei pääse edes tukitöihin. (Heh, voisinpa täydentää, että pääsin kuin pääsinkin tukityöhön...)

 

Papan asiantuntijalausunto:

Työnantajat, varokaa! Tämä nainen on irrallaan vain köysien puutteen vuoksi.

 

Motto:

Oleminen on arvokasta. Kun oppii olemaan pyrkimättä mihinkään, vapautuu suorittajuudesta ja voi keskittyä olennaiseen eli olemiseen.

 

Takaisin blogiin