JOULUVALOT
Ehkä päädytään jo
vapuksi eroon.
Kun talven morsian
purkaa kihlauksen.
Sitten vaipuu se
laahus, joka valaisee
valvovien lasten
pyhiä painajaisia.
Unensaantiakaan kyseinen viritelmä ei siis kokemukseni mukaan edistä. Tosin myös maamme hallitus pitää parhaansa mukaan huolta siitä, ettei taviksilla olisi hetken (mielen)rauhaa. Kela-maksun poisto työnantajilta ja suunnitelmat eläkeiän nostosta takaavat sen, että puolet väestöstä kaatuu saappaat jalassa hautaan ja toinen puoli lyyhistyy leivättömän pöydän ääreen.
Panen toivoni Earth Our –tempaukseen johon Jyväskyläkin osallistuu 28.3. Tuolloin sammuvat mm. Kuokkalan sillan ja Harjun vesitornin valot illalla peräti tunniksi, millä halutaan tuoda julki huolta ilmastonmuutoksesta.
Hyvä juttu sinänsä. Hämmästelen tässä nyt vaan sitä, mahtaisiko kunnille ja liikeyrityksille aiheutua aivan ylivoimaista henkistä / esteettistä / kaupallista haittaa, jos kaikki ns. koristevalot sammutettaisiin edes yörauhan ajaksi (23.00 – 6.00) ihan pysyvästi. Elinkeinoelämä voisi osaltaan ottaa kantaakseen yhteiskuntavastuuta luopumalla (ainakin yöaikaan suljettuina olevien liikkeiden) valomainoksista ja jouluvaloista ja lahjoittamalla sähkönsäästöstä syntyneen varallisuuden esim. kuntien toimeentulotukiasiakkaille, joilla olisi sitten varaa puolestaan tukea liike-elämää...
Kiitän teitä kirjoituksiini vastanneita ystävällisestä kannustuksesta. Minua ei hevillä saa olemaan kirjoittamatta, siitä pitää suuri sylttytehtaamme huolta parhaansa mukaan... Synkkä arvioni on, että seuraavaksi keskustelu kääntyy taas työelämän ulkopuolella olevien ”aktivointiin” eli ilmaistyöhön työmarkkinatuen vastikkeeksi.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Työkkärin logiikan mukaan varmaan tarvitsisin nyt kannustimia. Odottelenkin jo kananlihalla (ja kovasti kotkottaen), koska minut tyrkätään taas talkoohommiin, esim. matoja kaivamaan, etten syrjäydy yhteiskunnasta. Olen myös ryhtynyt kartoittamaan sellaisia kotimaan matkakohteita, jonne voisin vetäytyä pakosalle. Jämsän suunnalla minua puhuttelee (ehkä mielialani vuoksi) mm. Paskajärvenvuori, mutta harkitsen vakavasti myös mm. kaukaisempaa Vitunvilkkamalampea, jolla punkatessa ei ehkä vaatteiden kunnosta tarvitsisi niin kantaa huolta…
Lueskelin tässä hiljan myös tieteellistä tutkimusta, jossa väitettiin, että työvoimapoliittinen aktivointi on monella tapaa parantanut työttömien elämänlaatua. Aktivoinnin tavoitteena ei tutkimuksen mukaan tosin voi olla oikea työllistyminen, koska suurimmalle osalle pitkäaikaistyöttömistä pääsy työhön yksityiselle tai julkiselle sektorille ei nyt vaan onnistu. Itse asiassa kai 8 % tutkimukseen sisältyvistä ”aktivoiduista” oli päässyt ”oikeisiin töihin”. Tästä herää vain yksi hieman idiootti kysymys eli se, että aktivoidaanko ihmisiä siis ihan vaan aktivoinnin riemusta, jotta heille tulisi fiilis jonkinlaisesta yleishyödyllisestä olemassaolosta?
Tutkimus toisaalta kyllä myös kritisoi tapaamme nähdä työttömyys nimenomaan yksilön ongelmana. Tämä käsitys elää ja voi ihmeteltävän hyvin, vaikka työttömyyden on kiistatta jo ajat sitten osoitettu olevan rakenteellinen ongelma.
Tutkimustulos ei liioin ole oikein yhteismitallinen Jyväskylän kaupungin linjausten kanssa. Täällähän työllisyysmäärärahoja leikattiin mm. sillä perusteella, kun elinkeinoelämä vetää niin hyvin… (vetää ketä vetää kuin pässiä narussa). Samaan aikaan sitten kolmatta sektoria ajetaan alas, koska mitäs semmoisella luuseritehtaalla tehdään, mikä ei tuota (=sikana rahaa). Näillä aineksilla tietynlainen katastrofi muhii uunissa.
Otanpa tässä oraakkelin roolin eli ennustan, että suuri osa nykyisistä pitkäaikaistyöttömistä putoaa viimesijaisen toimeentulotuen varaan, mikä tietää kaupungille merkittäviä lisäkustannuksia. Myös työttömien terveysongelmat kasvavat, kun kolmannen sektorin tarjoama henkinen ja aineellinen tuki supistuu. Viinanjuonti ei ainakaan vähene.
Mitäs me tässä säästämme? Itse homerakennuksessa duunailevan kolmannen sektorin työntekijän ominaisuudessa tekee nyt kovasti mieli kysyä kaupunkimme valtuutetuilta, että tiedättekös missä on se Homeperseensuo ja miten sinne mennään…
P.S. Näin joulun alla voisi ajatella leipäjonon sijaan vaikka kinkkujonoa, kun liha kuitenkin maksaa edelleen paljon enemmän kuin se leipä.
]]>Päättäjien logiikka on tässä(kin) asiassa ihan pistämätön. ”Nyt kun me jyrätään tämä tuottamaton kolmas sektori maan tasalle, niin kaikkien luuserien on pakko mennä ihan oikeisiin töihin”, lienevät Katainen ja kumppanit tämänkin jutun pähkineet.
No hei haloo! Mihin töihin? Lehtimyyjiksi ja kaupparatsuiksiko kaikki? Vaiko orjapalkalla firmoihin harjoittelijoiksi tai yksityiskoteihin kyökkipiioiksi? Ehkäpä kaupungille roskien kerääjiksi?
Otetaan köyhiltä ja annetaan rikkaille ja sitten otetaan köyhiltä vielä kerran Pohjanmaan kautta, skål! Koska työttömyyspäivärahoilla ja Kelan asumistuilla vuokrien maksu on tiukkaa, työsuhde-etuna voi järjestää uuninpankon, romuvaraston tai puistonpenkin nukkumapaikaksi. Näin säästyy mahtavasti toimeentulotukimenojakin. Työvoimakin pysyy kunnossa, kun se voi sijoittaa kuukausittaisen korvauksensa, noin 400 euroa netto, täysimääräisesti ruokaan, viinaan, pörssiosakkeisiin, yksityislääkäriin, yksityishammaslääkäriin ja yksityiseen eläkevakuutukseen.
Vapaa-ajan ongelmia ei tule, koska silloin tehdään talkoita, ettei suuryrityksiltä lopu toivo eikä hanhenmaksapallerot eikä yksityissuihkarit! Ja jo tulee alempienkin kansankerrosten tainoista ja einoista ehtoja tekijänaisia ja -miehiä. Arbeit macht frei!
Ihan silkkaa epämuodikkuuttani voisin ruveta kampanjoimaan esim. 1.11.2008 lähtien. Olen tässä jo suunnitellut sisältöäkin. Voisin kirjoitella, että "olen tässä sydämen puolella alkanut unelmoida reilusta työstä, olisikohan jo toivoa saada sitä duunia palkallisena eikä talkoina?" Voisin myös vinkata, että "jos valittavana on talkoot tai koti, niin vastuullisuutta on turha odottaa, eikä minusta saa kunnallista perussuomalaista työn sankaria enää tekemälläkään."
Kyllä on viime päivinä ahistanut katsoa hyvän paperin tärväystä jos jonkinnäköisiin lärvikuvatuksiin. Niihinkin palstamilleihin olisi sopinut yhtä sun toista parempaa luettavaa, vaikkapa kyseisten lärväkkeiden tekemättä jättämisistä. Keskisuomalaisen panin jo boikottiin, koska muutaman täkäläisen kyläpoliitikon arvovaltanassun näkeminen aamutuimaan kahvikupin ääressä rupesi vaikuttamaan haitallisesti kahvin makuun.
Vaalit ei onneksi iän kaiken kestä, ellei ajattele neljää vuotta siinä välissä, jolloin niistä tulee pieni ikuisuus.
]]>Tärkeää ei toisin sanoen ole enää se, että valtuustoihin valitaan erilaisia ihmisiä puolustamaan eri ihmisryhmien etuja, vaan se, että kaikki voivat ”puhaltaa yhteen hiileen”. Jos tämä on ainut päämäärä ja tarkoitus, piru vie, niin miksi ei ole jo luovuttu vaaleista ja lahjoitettu päätösvaltaa virkamiehistölle ja ”muille puolueettomille asiantuntijoille”. Näinhän tässä joka tapauksessa käynee, jos kuntapalvelut vaihvihkaa yksityistetään. Sittenkö todetaan kansalaisille, että sori, kun tässä nyt vaan kävi näin, ettei kunnallisissa asioissa ole enää mitään päätettävää…
Villakoiran ydin tuli kaivetuksi esiin eilisessä Nytkiksen terveyspaneelissa, jossa ponteva ja politiikassa kymmeniä vuosia vaikuttanut demaritäti totesi rohkaisevasti meille panelistitytöille: ”Kyllä te nyt lupaatte hyviä asioita. Mutta katsotaanpas sitten, kun pääsette valtuustoon. Sillä kyllä se niin on, että teidän on sopeuduttava oman puolueenne ryhmäkuriin. Onhan näitä asioita jo vuosikausia puhuttu, mutta ei näissä mitään saada aikaan.”
Ylin perkele on siis tuo ”ryhmäkuri”, joka pilaa hyvänkin miehen, naisesta puhumattakaan. Ihmekös tuo, että demaritätiä kismittää. Ja jos sitten kuritta kasvaa ja elää, niin kunniatta kuolee. Amen.
Kokoomuksen kuuluisaa "puolue, jolla on korvat" -plakaattia pari tuntia tuijoteltuani havahduin miettimään, että eikös vain muillakin puolueilla ole kaikenlaisia aistielimiä, kun oikein korvin kuunnellaan, silmin katsotaan, haistellaan, maistellaan ja tunnustellaan.
Tämähän on kristallinkirkasta, kun ajatellaan vaikkapa kommarien vaalitunnusta "Bisnes tuli, toivo meni" muiden puolueiden kannalta. Hieman ylemmyydentuntoisesti katson tunnarimme edustavan sitä kuuluisaa järjen ääntä.
Ilmiselväähän on, että kokoomus ei tällaista ota kuuleviin korviinsakaan. Kun toivotalkoilla kaikki töitä painetaan, niin ihme on, jos bisnes ei kukoista ja suursijoittajien toivo kasva. Kovakorvaista puoluetta ei liioin haittaa esim. ampuma-aseista syntyvä paukuttelu. Miksipä sitä aselakia tiukentelemaan tai Nato-yhteensopivia asehankintoja vähentämään, ainahan voi panna korvatulpat tai kuulosuojaimet, jos melu häiritsee ja ruumiita tulee.
Demareille on oppositiopuolueena langennut unelmoijan osa, ja kaikkihan me tiedämme, miten helppoa uneksiminen on, kun vain ensin laitetaan silmät kiinni. Siinä voi käydä jopa niin, että nukkuu vahingossa vaalien yli. Samalla voidaan ummistaa silmät taannoisen hallituskauden tekemisiltä.
Vihreät ovat tainneet ajautua pysyvästi tuulen haistelijan osaan. Palaneen käryä voi tuntua esimerkiksi silloin, kun tuuli käy Olkiluodosta päin.
Perussuomalaiset taas tunnetusti puhuvat yhtä ja hommailevat toista. Bisnesasiassakaan ne tuskin jäävät sanattomiksi, vaikka joskus voisi olla aiheellista sulkea suu ja maistella sanojaan ensin.
Vasemmistoliitto on vaalien alla opettanut meille sydämen paikkaa. Oletettavaa on, että ne tuntevat vaalitunnarimme pistona sydämessään, mutta riittääkö järki asian toteamiseen?
Kepulaisille en ole kerta kaikkiaan keksinyt mitään ylivoimaista aistia, jolla ne etenisivät politiikassa. Tästä lienee pääteltävissä, että kepulainen politiikka tähtää kuulumattomuuteen, näkymättömyyteen, mauttomuuteen, hajuttomuuteen jne., jottei pirukaan saisi selvää, millä kannalla ne oikeastaan missäkin asiassa ovat. Kepuhan jopa kehottaa vaalitunnarissaan ihmisiä olemaan kotonaan, jotta ihmiset eivät saisi haitallisia vaikutteita ulkomaailmasta äänestyspäätöstä pohtiessaan.
Kristillisdemokraatteja on liioin vaikeaa sijoittaa minkään aistijan osaan: ne kun tuntuvat saavan ajatuksensa korkeammilta voimilta. Kristillisillähän on kuitenkin aina se lohtunaan, että vaikka toivo menisi bisnesten mukana, niin usko säilyy.
]]>Resepti jalkatyöhön on seuraava:
Otetaan pyörä, jos on.
Otetaan muutama sata vaalilehteä, jos on.
Poljetaan pyörällä tarkkaan valitulle asuinalueelle, joka sijaitsee jyrkässä rinteessä ja jolla sijaitsee runsaslukuinen määrä hissittömiä pienkerrostaloja. Jos tällaista asuinaluetta ei kerta kaikkiaan löydy, todetaan surkutellen: ”voi miten ikävää”.
Tarkasti valitulla kohdealueella pannaan toimeksi ja edetään tasaista tahtia vähintäänkin kahden tunnin ajan.
Lehtien loputtua tehdään havainto, että on kulutettu energiaa, joten vaje on syytä pikimmiten paikata. Näin ollen katsotaan välttämättömäksi juoda vähintään kaksi olutta ja syödä kunnolla.
Suorastaan olen alkanut miettiä, miksei vaaleja ole useammin tai miksi ei kirjoitettaisi enemmän lehtiä! Silloin kun ei lanttu leikkaa, voisi jalkautua aivottomaan kenttätyöhön. Tätä periaatetta noudattamalla minäkin pääsisin maratoonarikuntoon puolessa vuodessa.
Nyt on mahottoman vaikea T-paitaongelma. On nimittäin osoittautunut, että T-paita on vihoviimeinen vaatekappale, jota voi käyttää eduskunnassa. Eduskuntaan pitäisikin vakavasti harkita paitapusero- ja pukupakkoa, jolloin sinne eivät niin helposti änkeytyisi kaiken maailman hihhulit aikaansa tappamaan.
Kävi nääs niin, että TVY:n T-paidassa ei ollut asiaa eduskunnan budjettikeskusteluun viikko sitten. Eihän se järin kaunis paita ole, mutta on niitä vieläkin rumempia nähty. Häiritsevää siinä paidassa oli vartijoiden mukaan se työttömien yhdistyksen logo, jonka katsottiin olevan liian mielenosoituksellinen. Olisimme voineet vaikuttaa paidoilla haitallisesti kansanedustajien tärkeään työhön. (Jäi arvoitukseksi miten se olisi tapahtunut, koska kansanedustajat olisivat tarvinneet teatterikiikarit ne paidat nähdäkseen.)
Olen johtunut tästä pohtimaan, mikä T-paidoistani sitten olisi soveltunut eduskuntaan. Olisiko minua päästetty sisään che Guevara tai Kuuba -paidoissani? Ne vaikuttavat minusta vielä TVY:n paitojakin vaarallisemmilta, koska niihin liittyy se vallankumous. Ja mitenkähän olisi käynyt, jos olisin valinnut ”sosiaalitapaus”-paitani? Eikös vain kyseessä olisi ollut vaarallinen kritiikki uusliberalistista pärjäämisen politiikkaa vastaan?
Sitten olisi ollut Jyväskylän yliopiston T-paita. Epäilen vähän, olisiko minua kuitenkaan tulkittu yksisilmäiseksi yliopistolaitoksen puolustajaksi se päällä. Olisi varmaan täytynyt valita se.
Tähän asti olen rauhassa saanut käyskennellä paidoissani niin kirjastossa, kaupassa, töissä, kuntosalilla kuin muissa julkisissa paikoissa. Eduskunnassa tämä ei nyt siis onnistu, koska potentiaaliset häiriköt on eliminoitava jo alkumetreillä yhteiskuntarauhan takia. Pyssyä minulla ei kuitenkaan rauhanaktivistina ole – eikä edes ritsaa – mutta digikameran kanssa siellä lehterillä kuitenkin touhusin.
”Potentiaalinen häiriköinti” tuntuu ajatuksena tässä tapauksessa tahattoman koomiselta, koska kansanedustajat saivat mölytä vapaasti toistensa päälle, mutta yleisön piti istua hiljaa kuin kusi sukassa ja hampaita kiristellen kuunnella omituisia höpöttäjiä.
Eläköön demokratia.
]]>Onneksi apu on lähellä. Työpaikalla on painonhallintaryhmä, johon liityin välittömästi. Kimpassa sitten ollaan hallittu painojamme mm. kuntosalilla. Filosofia asiassa on yksinkertainen: jollei painoa ole, sitä ei voi hallitakaan. Asia konkretisoitui minulle unessa, jossa laihduin niin paljon, että lähdin kovalla tuulella lentoon. Tilanteessa on siis hyvätkin puolensa.
Toisaalta liikapainon yhteys sosiaaliseen asemaan on tutkittu juttu. Köyhät siis lihovat siksi, ettei heillä ole varaa ostaa riittävän terveellistä ja monipuolista ruokaa. Ja kun he syövät epäterveellistä ruokaa, he sairastavat hyvätuloisia enemmän ja tulevat sitä kautta kalliiksi yhteiskunnalle.
Näissä olosuhteissa ruoan arvonlisäveron poisto auttaisi myös pienituloisia ostamaan sellaisia eväitä, joita nauttimalla säästettäisiin pitkä penni terveydenhuoltomenoja. Pienten palkkojen korotukset ja sosiaalietuuksien tasokorotukset palvelisivat samaa päämäärää.
Suurin osa suomalaisista tuntuu tämän asian ihan maalaisjärjellä ymmärtävän, joitakin johtavia poliitikkojamme lukuun ottamatta (ehkä viime mainitut eivät käy itse ruokakaupassa). Jos toimeentulotuesta jää laskujen maksamisen jälkeen pari kymppiä viikon ruokaan, lienee melkoisen selvää, että sillä rahalla ei osteta ainakaan hedelmiä, juustoa eikä pihvilihaa. Ruokarahan pienuus sinänsä voi ottaa niin pahasti päähän, että raha voi jo pelkän henkisen ahdistuksen takia mennä kaljaan, tupakkaan ja lenkkimakkaraan.
Nyt kun terveydenhuollon maksuja alati kiristetään, kaikkein köyhimmillä on yhä useammin edessä tiukka priorisointi: ostaako ruokaa vai mennäkö lääkäriin ja ostaa lääkkeitä. Kylläpä säästyykin tehokkaasti terveydenhuoltomenoja tällä systeemillä!
Joskus suorastaan mietityttää, onko tietoinen ahdistuksen tuottaminen eräänlainen tilastojen siivoamisstrategia, jolla varmistetaan, ettei työkyvyttömyyseläkeläisten, työttömien ja pienipalkkaisten osa-aikatyöntekijöiden elämä veny turhan pitkäksi. Tällöinhän näille ihmisille ei tarvitse huolehtia vanhuuseläkettä eikä kalliita hoitopaikkoja. Ja työttömyyskin alkaa olennaisesti vähentyä.
]]>